Hetken kestää vain kukat kielojen, hetken kestää myös kesä lämpöinen. Kunnes syksy taas saa, kukat maan katoaa, kesän muistot mieleen kuvastaa. Sinut kohtasin luona kielojen, oli silloin myös kesä lämpöinen, hetken nauttia sain, kanssas` onnesta vain. kunnes tiesi luotani mun vei. Tuota kesäämme yhä muistelen, niin hellästi sua kaipailen. Sydänparkani oi, itkien vaikeroi, se oli aikaa valkokielojen.

Hetken kauniin mä luona kielojen, kerran viettää sain kanssas` kultasein. Kedon valkean luo, kahden kuljimme vain, silloin kerroit mulle kuiskaten: Hetken kestää vain kukat kielojen, hetken kestää myös kesä lämpöinen. Myöskin onnemme tää, kestää hetkisen vain, Valkokielojen lailla kadoten. Tuota kesäämme yhä muistelen, niin hellästi sua kaipailen. Sydänparkani oi itken vaikeroi, se oli aikaa valkokielojen. (Kertaa 2)