kun maas' on hanki ja järvet jäässä ja silmä sammunut auringon,

kun pääsky pitkän on matkan päässä ja metsä autio lauluton, käy lämmin henkäys talvisäässä, kun joulu on kun joulu on.

Ei huolta murhetta kenkään muista, ei tunnu pakkaset tuikeat, vain laulu kaukuvi lasten suista ja silmät riemusta hehkuvat.

ja liekut loistavat joulupuista, kun joulu on kun joulu on

On äiti laittanut kystä kyllä, hän lahjat antaa ja lahjat saa, vaan seimi, pahnat ja tähti yllä ne silmiin kalleina kangastaa.

Siks mieli hellä on kristityllä, kun joulu on, kun joulu on.