mä kerron tarinan kauniin ja haikean ikävästä vain tulivuoren kuulla sain

yksin aina katsoi vaan muiden käyvän kahdestaan ja ystävän tahtoi myöskin hän

hän laulun kaipaavan loi laavastaan hehkuvan se soi päivin öin ja viestin se toi

jos laava mun ja laavasi sun ne kohdata vois, se onnen kai tois jos yhteisen uomansa muutkin on saava miksei myös laava ja laava

vuodet kului, kukaan vaan kuullut ei kai lauluaan se pois hiipumaan sai hehkun laavastaan

vaan meri laulun sen vei syliin syvään siniseen ja tytön tulisen luo sävelen viimein toi

aina laulu soidessaan laavan sai hehkumaan se soi hälle vaan, ei muille milloinkaan

niin viimein tapaamaan hän nousi jo armastaan joka äänin särkyvin huokaili vaan

jos laava mun ja laavasi sun ne kohdata vois, se onnen kai tois jos yhteisen uomansa muutkin on saava miksei myös laava ja laava

merten alta kohoten tyttö kaunis tulinen mihin katsoikaan, ei nähnyt armastaan

hän laulun koitti virittää vaan turhaa on yrittää kun laava jäähtynyt laulaa ei voi

niin luopui hän toivostaan ja hiipui pois, neito kuitenkaan ei mielestään pois saa lauluaan

jos laava mun ja laavasi sun ne kohdata vois, se onnen kai tois jos yhteisen uomansa muutkin on saava miksei myös laava ja laava

kaunista unelmaa nyt kahdestaan he elää saa laulu yhteinen kun laavat yhteen toi

he lohdun löytää toisistaan kuin aloha on elo vaan laulunsa yhteinen meillekin näin soi

kun laava mun ja laavasi sun yhdessä aina vaan, hehkuvat kahdestaan kuulla saa aurinko, tähdet ja kuu

i lava you i lava you i lava you