Toinen toistaan kantamaan oppinut ei meistä kumpikaan Joskus avaruus nyt ahdas hiljaisuus ja väistettyjä katseet

Vieläkään en unta saa vuosikymmen tiensä päässä valvottaa On huono iltaisin ilma kaupungin mä ikkunoita suljen

Kertosäe: Hiutaleita märkään asfalttiin, me loppuun asti siihen uskottiin Toiset kaatuu, me ei milloinkaan, sä olit ainut, olet aina vaan Puolikuista yötä maataan vieretyksin ja kumpikin on yksin

Katson selkääs nukkuvaa, sun ihollasi tuttu kaunis maa Me emme uudestaan saa kesää palaamaan, ja herätys on kohta

Kertosäe: Hiutaleita märkään asfalttiin, me loppuun asti siihen uskottiin Toiset kaatuu, me ei milloinkaan, sä olit ainut, olet aina vaan Puolikuista yötä maataan vieretyksin ja kumpikin on yksin

Menneet vuodet tulvii huoneisiin, me loppuun asti siihen uskottiin Toiset kaatuu, me ei milloinkaan, sä olit ainut, olet aina vaan Puolikuista yötä maataan vieretyksin ja kumpikin on yksin

Puolikuista yötä maataan vieretyksin ja kumpikin on yksin