Sattuu joka sopukkaan, en löydä kylmävesihanaa. Sattuu, eikä lopukaan, en kestä yhtään poikkipuolen sanaa.

Sattuu, vaikkei tapakaan, mun mieli on kuin Uuno Kailaan. Sattuu, menen kapakkaan, ja siellä jälleen pellit auki bailaan.

Sielu on hellä kuin Mimosan hipiä, sielu on kipiä, sielussa sataa. Ajatus nilkuttaa suppeaa rataa, ajatus toistansa korville lyö. Sielu on hellä kuin Mimosan hipiä, sielua pipiä tuska vain lataa, ja ennen pitkää saapuu uusi yö.

Sattuu, poissa tolaltaan on tyyppi, jota morkkis painaa. Sattuu, minut olaltaan hän heitti, olen puolivalmis vainaa.

Sielu on hellä kuin Mimosan hipiä, sielu on kipiä, sielussa tuulee. Korvani outoja ääniä kuulee, hengissä pysyä, siinäpä työ. Sielu on hellä kuin Mimosan hipiä, sielua pipiä paiseeksi luulee mies, kunnes viimein saapuu yö.

Sielu on hellä kuin Mimosan hipiä, sielu on kipiä, sielussa palaa. Menneisyys lohtua nykyiseen valaa, eiliset sanansa sankari syö. Sielu on hellä kuin Mimosan hipiä, sielua pipiä onneton halaa, ja ennen pitkää saapuu uusi yö.