Pienenä mua veli aina hakkas, nakkas seinää sit se lakkas ku kotoa kamansa pakkas. Siitä tuli ihan kiva heppu ja meistä ku paita ja selkäreppu. Yksi oli bisnesmies se tiesi että bisnes vie, kunnes bisnes veikin siltä kaiken jäi sille poika ja nainen. Mutsi kirjotti seitsemän ällää,mä taas ceen, been ja kaks ämmää, mut olin pirun hyvä kännää ja mulla oli jatkoilla aina seittemän ämmää.

Mun faija se poltti kaiken, jätti vielä elämänsä naisen, mä taas aijon sen pitää, yks poju ei riitä mä haluun niitä kymmenen lisää.

Mun mummo on elämänsä kunnos, sauvakävelevä kadul on tungos, se on rautaa vaan, toivon ettei joudu poikaansa hautaamaan. Pappa kuoli jo ennen ku synnyin, maahan sille seuraavan maljan kaadan, pappa kaada se malja maahan, shekin eteen mä raadan.

Mikä viekin lie, lopulta se elämältä liekin vie, kuluta kuluta itsesi uuvuksiin, koska sun kuuluu niin, koska sun kuuluu niin, koska sun kuuluu niin, niin, niin, niin, niin...

Mitä jos vois ajatella laatikon ulkopuolen mitä siellä onkaan, onko siellä mörkö ja talouden kaatuminenko boksista pomppaa, pelottavaa, pelolle päin naamaa hekottakaa se voi olla helvetin helpottavaa,hermottavaa, löysää lyöt nyrkkisi pöytään. Mä oon tehny mun työni, kiristäny vyöni, menettäny yöni. Mitä vielä ne haluu ja kuin kauan menee että sä lopetat, tajuu, tekemällä työtä sä autat niitä, ja niille ei mikään riitä ota diplomi käteen ja mitali kaulaan ja eläkkeelle siitä, eläkkeelle siitä, eläkkeelle siitä.