Hän valmistaa aamusämpylän On päivä noussut ennen kuin on hän On taukoamaton lyönti sotarumpujen Ne kiusaa vaikka hän on jo tottunut siihen Hän toivoo aivan kaikille aina hyvää, vaikka itse hän kantaa mieltä särkyvää

Kun tyttöä paha vainoaa Hän tietää tien varamaailmaan Hän kyllästyy sotarumpujen meteliin Hän tahtoo nousta niiden ulottumiin Hän katsoo taivaalle, tietää että kohta on aika nousta taas hyvin pitkään lentoon

Avaruuteen kevät on tullut taas, kun sen kuutkin vihertää Hän mielessään sen hetkessä miehittää Kun ilta sinertää, jos joku sanoo se on iso askel hälle, mutta pieni ihmiselämään Tyttö voisi hyvin sanoa tälle, oletko jo sinä nähnyt avaruuden kevään

Avaruuteen kevät on tullut jälleen Ja siellä linnut jo visertää Ja sotarummun paukkeet jäi maan päälle Ne matkalla hyytyi ilmakehään Ja maa näyttää kauniimmalta silloin Kun sitä katselee kauempaa Kyllä sillä loppuvuoden elää Kun on nähnyt avaruuden kevään

Kun joku tyttöä päin kävelee Niin tyttö anteeksi pyytelee Hän kaikkien tuijottavan häntä luulee Hän toistenkin puolesta ääniä kuulee Hän toivoo että kaikilla kaikki hyvin menee Ja on itse niin herkkä että helisee

Avaruuteen kevät on tullut taas Kun sen kuutkin vihertää Hän mielessään sen hetkessä miehittää Kun ilta sinertää, jos joku sanoo se on iso askel hälle, mutta pieni ihmiselämään Tyttö voisi hyvin sanoa tälle, oletko jo sinä nähnyt avaruuden kevään

Avaruuteen kevät on tullut jälleen Ja siellä linnut jo visertää Ja sotarummun paukkeet jäi maan päälle Ne matkalla hyytyi ilmakehään Ja maa näyttää kauniimmalta silloin Kun sitä katselee kauempaa Kyllä sillä loppuvuoden elää Kun on nähnyt avaruuden kevään