jos sua ei ois ollut niin olisin keksinyt sut ois susta samanlainen tullut mitään en ois muuttanut

ohikulkijat luulee minun seinille puhuvan tyhjyyteen he sanovat mun kuulee sua aina rakastan

tahdon susta kiinni pitää vaikken sua oikeasti enää nää

en tahdo irtikään päästää taas ilmestyt vierellein on pakko itseään säästää sen velkaa sulle jäin

olet jokaikinen yön ääni kukkamerestä poimin sut hyvä ajatus sisällä mun pääni kun elämä on suuttunut

oot valona mun tiellä silloin kun on vaikeaa hullummaksi olisin tullut vielä jos sua ei ois ollutkaan

jos sua ei ois ollut niin olisin keksinyt sut vuoteeseeni kuvitellut sulle kadulla puhunut

hiljaisuutena öissä ääriviivoissa pihakoivun ilman sua oon kuin vöissä ilman sua lakastun

saanhan susta kiinni pitää vaikken sua oikeesti enää nää

en tahdo irtikään päästää siis ilmestyt vierellein on pakko itseään säästää sen velkaa sulle jäin

olet jokaikinen yön ääni kukkamerestä poimin sut hyvä ajatus sisällä mun pääni kun elämä on suuttunut

oot valona mun tiellä silloin kun on vaikeaa hullummaksi olisin tullut vielä jos sua ei ois ollutkaan

ei sua minusta voi erottaa jäät osaksi mieleni maisemaa

kiitos, kun olit totta hetken nyt mun täytyy tästä jatkaa vierelläni teet loppuretken vaikka se olis kuvitelmaa

olet jokaikinen yön ääni osa lempeää valon kajoa kesäsateena saavut elämääni en kuivuuteen hajoa

oo valona mun tiellä silloin kun on vaikeaa hullummaksi olisin tullut vielä jos sua ei ois ollutkaan