On lehtiä pinoon jäänyt minun pieneen eteiseen lakaistujen päivien polkuun elämän viiva kaartui vinoon olet jäänyt vain hehkuna huoneeseen outo tunne ikiliikkuu

se alkaa näkyä päälle päin että lähdit ja minä jäin on sieluni sanaton kun mulla niin paha olla on ei ikävä ikinä mee se pysyy se syvenee vielä eilen tähtiä näin nyt nekin on sammumaan päin

mua maailman tuulet vie ja joskus johonkin loppuu tie on pidellyt kylmempää kun reiän teit minun sieluni seinään

mua maailman tuulet vie alla moottorilinnuntie sirpaleet sisällä jauhaa sinä kivitit minun sydämeni ikkunaan

Missä olinkaan eilen kenelle keitinkään aamun teen päättyikö yö sateeseen muisti piirtää viivoja veteen sinä jätit mulle pitkän yön eteen isken sotakirveeni kiveen

ei sotaa koskaan ollutkaan kysyit vaan jaettaisiinko maa hiljaisuus leiri muuttaa yö hohtaa uututtaan itseäni minä päivin ja öin ehjäksi räätälöin kun mulla ei sinua oo niin vereni seisoo

mua maailman tuulet vie ja joskus johonkin loppuu tie on pidellyt kylmempää kun reiän teit minun sieluni seinään

mua maailman tuulet vie alla moottorilinnuntie sirpaleet sisällä jauhaa sinä kivitit minun sydämeni ikkunaan

mua maailman tuulet vie laivani aavoilla seilailee kuorman lastasin keulaan sydän vuotaa ja sielu on seulaa

mua maailman tuulet vie ne ottaa mukaan ja nielaisee täällä kuolee kaipaukseen se on tauti johon sain huonon ennusteen

mua maailman tuulet vie...