Poika kääntää kahvinkeittimen kii hän laittaa ikkunan säppiin heittää hyvästit huoneelleen hän odottelee hissiään taas talonmies juovuksissa puhuu kuudella kielellään

Tuuli vie kaiken mennessään on hän ja maailma sodassa keskenään

Tyttö lähtee kotoaan isä hautaustoimistostaan saapuu saattokeikaltaan raitiovaunulla rapakon taa hän ajatuksissaan matkustaa ja havahtuu kolinaan

Tytön huulet veisivät pojan mennessään mutta hän ei ole poikaa nähnytkään

Ja he sopisivat niin hyvin toisilleen mutta minkäs teet he joka päivä toistensa ohi kävelee niin kohtalo sanelee ja päivä iltaa kohti kuin laiska rosvosakki se raahustaa tuulten viemää heidän tarinansa kai joskus kirjoitetaan

Vuodet vierii jylisten on jäänyt jälkiä sen muuten kaikki ennallaan nainen lähtee kotoaan isä firman autolla komeasti hautaan saatetaan

Tuuli vie kaiken mennessään on mies ja maailma sovussa keskenään

Ja he sopisivat niin hyvin toisilleen mutta minkäs teet he joka päivä toistensa ohi kävelee niin kohtalo sanelee ja päivä iltaa kohti kuin laiska rosvosakki se raahustaa tuulten viemää heidän tarinansa kai joskus kirjoitetaan

Ja he sopisivat niin hyvin toisilleen mutta minkäs teet he joka päivä toistensa ohi kävelee niin kohtalo sanelee ja päivä iltaa kohti kuin laiska rosvosakki se raahustaa tuulten viemää heidän tarinansa kai joskus kirjoitetaan

Kun sitten yö tulee päälle ja lyö miehen kanveesiin nainen katselee tähtiin ja yrittää ymmärtää tässä kävikin niin

Ja he olisivat sopineet toisilleen mutta minkäs teit he joka päivä toistensa ohi käveli niin kohtalo saneli