Pimmeen kun palmuset yllesä sua. Nii ualto se rantaan raukijaa. Sielläpä haisteessa tuulien Kuuloopi laulun hiljaisen.

Värssy tuo lemmestä kertoopi näin, Kun keskenkasvunen selälle päin huopail neät helemen nyt löytääkseen, Morsmaikalleen sen antaakseen.

Vuan hirvee tiikerhaj Vuaniva tiikerhaj Silloin sualiikseen keskenkasvun vei Helemiä suanunna hiä ei

Laineen loisteessa paistaa kuu. Rannan sannalle heijastuu ihan itekseen varjo vain Toisija ei oukaan lähimain

Varjo reissussa toinen on Laulu paisteella kuutamon Kertoo, syy siihen tietää kai ylensyönnä merten juluma hai

Itekseen on tuo pimunen sen hurjan keskenkasvusen Kun hiä rintoihisa hirveen surun sai kun pojjankollin vei se se juluma haj