Silmänsä loistivat ennen kuin tähdet Hylkää nyt heti, jos mukaan sen lähdet Loukattu sydän ei armoa anna Jatkaa yksin vaan Prinsessan kruunu on jäätä ja tuhkaa Ei enää koskaan rakkaus uhkaa Pettynyt ei sitä mukanaan kanna Enää milloinkaan

Kuin kuolemaa etsii hän seurakseen Ei vain rauhaa palaamaan saa itselleen

Ei kenenkään Hän on syntynyt yksin kulkemaan Ei kenenkään Hän on oppinut sydämen sulkemaan Ei kenenkään Ei päästä ketään lähelleen Vaan jää ikuiseen yksinäisyyteen

Öisin on pimeää helpompi sietää Synkempää matkaa huominen tietää Eilisen valo ei kauas kanna Sen sammuttaa

Kuin kuolemaa etsii hän seurakseen Ei vain rauhaa saapumaan saa itselleen

Ei kenenkään Hän on syntynyt yksin kulkemaan Ei kenenkään Hän on oppinut sydämen sulkemaan Ei kenenkään Ei päästä ketään lähelleen Vaan jää ikuiseen yksinäisyyteen

Ei, ei saa häntä ihmisiin luottamaan Ei suostu näyttämään tunteitaan Sen pelkää sattuvan liikaa sydämeen

Ei kenenkään Hän on syntynyt yksin kulkemaan Ei kenenkään Hän on oppinut sydämen sulkemaan Ei kenenkään Ei päästä ketään lähelleen Ei, ei

Ei kenenkään Hän on syntynyt yksin kulkemaan Ei kenenkään Hän on oppinut sydämen sulkemaan Ei kenenkään Ei päästä ketään lähelleen Vaan jää ikuiseen yksinäisyyteen