Minä laulua lintujen kuuntelen vaan yksi on ylitse muiden Se korkeimman kuusensa valitsee ja huutelee ylitse puiden Tuo lintu on liioin jo pimeä sen huuto on murhe ja huoli Se korkean kuusensa latvassa kertoo ken sen juuressa kuoli

Tuon liitäjän sulka on musta kuin yö, silmissä kuutamon kiilto Täällä aika on vaiennut olkapäälleni jäänyt kyntensä viilto Jos se yön yli siipensä levittää voi alla pimeän peiton valvon Vaan silmäni kerran jos sulkisin kuljen halki hämärän alhon

Tuo laulu on, tuo laulu on, laulua korppien Tuo laulu on, tuo laulu on, laulua korppien

Kun laulu sen tuo kaikuja Kaikuja kaarilta aikojen On kaarna kalpea kuusella Siellä kaarne on hiljainen

Jalkojen alla on korppikalliota Jalkojen alla on korppikalliota Jalkojen alla on korppikalliota Jalkojen alla on korppikalliota Jalkojen alla on korppikalliota Jalkojen alla on korppikalliota Jalkojen alla on korppikalliota Jalkojen alla on korppikalliota Jalkojen alla on korppikalliota

Jalan alla on korppikallio jota ik'tuulien(?) haltija nuollut Ja mitä sen sammaleet kätkevät siitä tietävä ammoin on kuollut Minä kivien kallion kätköistä kuulen kummia(?) aina ja yhä Ei vaikene laulunsa korppien laulu kuusten on latvoista pyhä

Tuo laulu on, tuo laulu on, laulua korppien Tuo laulu on, tuo laulu on, laulua korppien Kun laulu sen tuo kaikuja Kaikuja kaarilta aikojen On kaarna kalpea kuusella Siellä kaarne on hiljainen

Jalkojen alla on korppikalliota Jalkojen alla on korppikalliota Jalkojen alla on korppikalliota Jalkojen alla on korppikalliota Jalkojen alla on korppikalliota Jalkojen alla on korppikalliota Jalkojen alla on korppikalliota Jalkojen alla on korppikalliota Jalkojen alla on korppikalliota