Kerran kuljin yössä korven, lepikossa pilpattelin, öitsilempi mielessäni levotonna mieletönnä mettänpeittoon niinpä jäihen kaotuimpa maitten alle Sillä laulaa luikuttelin soitin soittoo suuna päänä

On se mieleen siellä alla mettänpeiton valtiaalle vuoren alla vanha voima tammen alla suuri mahti

Enpä tiennyt enpä tainnut päivän kulkuu tutkannutka enpä tainnut enpä tiennyt missä lienin missä lauloin

Kauvan lauloin, kauvan soitin kauvan lauloin runojani Meni mieli muille maille kiihko kauvaksi katosi Ikiunho vuoren alla, ikijätti tammen alla,

Sielt kun viimein poises päasin, perkoille pirttiseeni unimuisto mielessäni, pelko pieni pääkopassa

Kerroin kullasta, kerroin ajioista kerroin, paikoista käskemäti, Lauloin kullasta lauloin ajoista Lauoin kenkään pyytelemäti