Huputi huputi heijaa hupupi huputi heijaa heijaa

Terhakka tuo Kimmo-poika ratsumies on varma, oiva lahjojansa juuri ootti silmät loistaen. Toivonut on monta kuuta arvatkaas ei mitään muuta itsellensä puisen hevosen heijaa

Ja polle lahjakääröstään kun nousi näkyviin niin Kimmo sitä kiinni heti tarttui ohjaksiin. Ja niin kuin prinssi sadun huiman Kimmo selkään orhin tuiman hyppäsi ja päästi laukaten heijaa

Huputi huputi heijaa hupupi huputi heijaa heijaa

Vauhtia nyt mennään tuimaa aivan siinä päätä huimaa puut ja pensaat ohi viuhuu niinkuin lentäen. Minne viepi tie tuo väärä? Missä Kimmon matkan määrä? Kenpä arvata nyt voikaan sen heijaa

On linna tuolla kaukana näin sadus kerrotaan ja linnan lohikäärmeellä on siellä vankinaan tuo prinsessa kuin kielonkukka sinisilmä valkotukka prinssiänsä yhä oottaen heijaa

Huputi huputi heijaa hupupi huputi heijaa heijaa

Kimmo saapuu orhillansa siellä ootta portillansa lohikäärme tulta suustaan vimmoin suitsuttaa. Kimmo oota ei kauempaa kuin sen miekan vyöstään tempaa Seljäss' orhin taistoon kiiruhtaa heijaa

Ja kauan ei tuo taisto kestä kohta näkee sen kun lohikäärme hengen heittää pian uupuen. Ja Kimmo prinsessansa tapaa huutaa tälle: "Olet vapaa! Hyppää selkään orhin tulisen." Heijaa

Huputi huputi heijaa hupupi huputi heijaa heijaa

Sitten kotimatka alkaa kepeästi nostaa jalkaa Kimmon lahjaorhi uljas tuliharjainen. Kiire onpi äidin luokse siispä hepo juokse juokse taivalta näin nopsaan taittaen heijaa

Mut silmäluomet varmaankin jo raskahaksi käy saa nähdä milloin Kimmo täältä kotiin ennättäy. Hän orhillensa vallan antaa Nukku-Matin kanssa alkaa Terveellisen höyhensaarehen heijaa