Kuun tyttö maata uinuvaa kun katselee Maan rauhaa ja kauneutta ihastelee

Siis maahan laskeutuu hän aikaan täydenkuun ja pieneen kylään tutustuu Hiljaisuuden suoma Tyynen tuulen tuoma soitto jostain kantautuu

Aamun tullen rauha yön vaihtuu työkiereeseen Kaikkialla ihmiset säntäilee, huokailee tiuskien toisilleen

Miks' allapäin moni kulkee Se tyttöä kuun kummastuttaa Elämästään nauttivat vain iloiset katusoittajat

Ei tahdo tyttö uskoa silmiään Kun ei ihmiset huomaa kauneutta ympärillään

Loisto auringon tai soitto muusikon ei keltään huomiota saa Niin se kiukuttaa, kun kaikki kiiruhtaa Hän päättää päivän pelastaa

Kuun tyttö seuraan käy katusoittajien. Päivän viettäen, tanssien, laulaen Ohikulkijat näin hurmaten

Viimein vei pois hetkeks aikaa Ihmiset sai hän hengähtämään Kiitollisin mielin nyt häntä muistaa nuo iloiset katusoittajat

Niin lähti tyttö kuun kotiinsa takaisin Öisin kuitenkin tyttö kuun hymyilee katusoittajilleen vilkuttaa