Taas yksi maisema, saa taakse jäädä nyt, on pakko lähteä mun Jo täytyy mennä, vaan vaikka viihdyin luonas sun Se reissumiehen mieltä sapettaa Kun tahtois matkan joskus lopettaa Vaan ei voi, kun tuulet kutsuu kulkijaa Kun nään mä aavan ulapan, sen taakse nähdä haluan Mä etsin kunnes löydän lepopaikan rauhaisan

Mä tunnen kahvilat ja kaikki baarit, öiset keitaat kulkureiden Ne kanssain valvoo, kun olen ilman ystävää Se reissumiehen mieltä lämmittää Kun jossain kaipaamaan vain joku jää Jonka luona voisi hetken viivähtää Ei tarvis olla onneton Ja loppuis kulku rauhaton Sais toisen kanssa nähdä nousun aamuauringon

Oi miten mutkainen tie Vain mua kauemmaksi vie Nyt sinne missä määränpäätä tuskin koskaan lie Se mua pois kuljettaa Nyt missä oottaa haavemaa Se jossa vihdoin viimein kulkurikin rauha saa

Niin monta kertaa haaveillut oon luokses silti tietä löytänyt en Mut yhä uskon, sun mua vielä oottavan Jo reissumieskin lämpöön haluaa Kun aamuyöllä kuurassa on maa Eikä paikkaa mihin päänsä kallistaa. Sun sylis hellä lämpöinen Pois karkottaa yön kylmyyden Ja hetkeks antaa mulle nautinnon niin suloisen

Oi miten mutkainen tie Vain mua kauemmaksi vie Nyt sinne missä määränpäätä tuskin koskaan lie Se mua pois kuljettaa Nyt missä oottaa haavemaa Se jossa vihdoin viimein kulkurikin rauha saa

Oi miten mutkainen tie Vain mua kauemmaksi vie Nyt sinne missä määränpäätä tuskin koskaan lie Se mua pois kuljettaa Nyt missä oottaa haavemaa Se jossa vihdoin viimein kulkurikin rauha saa