KUN AIKA TÄYTTYY KOHDALLAIN

Ei meistä ihmisistä ,jää tänne yksikään, mut lohdun ystävistä saa lähtöhetkellä. Kun aika täyttyy kohdallain ja himmenee mun unelmain, mä toivon että vierelläin,on rakkain ystäväin. Kun aika täyttyy kohadallain,mä tiedän oot mun tukenain, mut’ jos sä lähdet ennen mua,mielessäin seuraan sua.

Iltaisin usein mietin,mä syytä elämään, taas yksi meiltä vietiin,parhaassa iässään. Kun aika täyttyi yllättäin,pois lähti nuori ystäväin, jäi tekemättä paljonkin,kun hänet kutsuttiin. Kun suruviestin eilen näin,mä pysähdyin ja siihen jäin. Ja mietin oonko valmis kun jo tulee vuoro mun.

Jos tämä päivä oisi,se päivä viimeisin. Se surun sulle toisi,mut’ muista kuitenkin, kun aika täyttyy kohdallain,voi rakas jatkaa haavettain, sä olet osa unelmaa,et murehtia saa. Kun aika täyttyy kohdallain,sä säilytät mun muistojain, yhteistä aikaa hellien,sä suuntaat huomiseen. Kun aika täyttyy kohdallain,kun himmenee mun unelmain, on hetki kauniin kiitoksen,mä sulle kuiskaan sen.