KAUNIS KOTIMAANI Mun kaunis kotimaani on vailla vertaistaan, kuin helmi se kirkkautta hohtaa. Linnan nään tään vierahan, sen loisto kuitenkaan, ei harhaan voi kulkkuani johtaa. Vain missä keinui kehtoni ja leikit leikittiin, vain sinne kuuluu juureni, ei maihin vieraisiin. Sen kaukana armastain mä kohtaan.

Tuo kaunis kotimaani, on mulla määränpää. Käy polkuni kohti taivaan rantaa. On silmät neidon vieraan maan, kuin tulta säihkyvää, vaan kauneimman katseen armas antaa. Ja siksi sinne kiiruhdan mun leikki paikan luo, hän keinullaan mua oottaa ja mulle hymyn suo. Ja häntä saan käsilläin mä kantaa.