viel muistatko kesäisen illan viel muistatko laulun sä sen mi syömmessä koin lohdun toi mulle Kuutar loi toiveitten sillon sä kätesi minulle annoit sä rinnallein painoit sä pään mä tietänyt en harhaa vain onni pettäväl valani vannoin

nyt tietäni yksin mä kuljen niin kaukana ystävä on oi unta vain lie onnemme kaunis kaipuuni syömmeni suljen sä terveiset tuulonen kanna vie säveltä yhtä vain luo oi kuiskaile näin ystäväin ainoo kerran viel kätesi anna