Jo niin vanha lie virran rannan koivupuu Sen luo joskus varmaan käy yhteinen tie

Se jää, kun sää taas maan jäähdyttää Ja lehvistön tuoreen, kun pois riistää syys

Niin jää koivun kuoreen sana yksi "Ystävyys"

Muistat kai, hetket nuo Tiemme vei koivun luo Kuoreen sen haaveillen piirrettiin vain sana tuo

Milloinkaan ei jää unhoon aika, jonka soi meille öinen taika Varjossa koivupuun Hohteessa kultaisen kuun

Tiemme kun toisaale veivät Hetket nuo unhoitu eivät

Taas on syys, yö ja hämäryys Mut jäi meille suven ystävyys

Jo niin vanha lie virran rannan koivupuu Sen luo joskus varmaan käy yhteinen tie

Se jää, kun sää taas maan jäähdyttää Ja lehvistön tuoreen, kun pois riistää syys

Niin jää koivun kuoreen sana yksi "Ystävyys"