Diandra: Vielä viimeisen kerran Mä sua vilkaisen Voisin sanoakin jotain, mutta vaikenen Vielä viimeisen kerran Sä mua vilkaisten Jäät odottamaan Näenkö mä sua enää koskaan

Mikael Gabriel: Otan kynän ja paperin, johon kirjotan Mun viimest viestii, ku pakko sulle ilmottaa Mitä sit ku mä en oo enää tääl Mikä on se juttu, mitä pään sisäl pelätään Tää on vaa elämää, mikä pia ohi on Makaan maas selällää, ase kohti ohimoo Mietin mihin ja miten mun tieni vie Anna mä mietin viel, anna mä mietin viel Miten mä hoidan tän, miten mä voitan nää ajatukset pääs Miten mä poistan tän helvetin täält, en kai kakseittemää selvinnykkää Ja nyt tää kaikki loppuu

Diandra: Vielä viimeisen kerran Mä sua vilkaisen Voisin sanoakin jotain, mutta vaikenen Vielä viimeisen kerran Sä mua vilkaisten Jäät odottamaan Näenkö mä sua enää koskaan Näenkö mä sua enää koskaan Näenkö mä sua

Mikael Gabriel: En mä sit lähtenykkää, vaik mun pää sanoo ihan muuta ja käskee hyppään Mut se ei oo mä, vaan mun pimee puoli ja tää kuori on särkyvää, ku heikko jää Mä tipun sinne tunnen kipuu mun rinnas, miks meist puolet on hengis, miks puolet kuollu tai linnas Muistoi jäljel, mut vaa ajatus teist ahistaa Mä vihaan maailmaa, miksei jokainen saa mahista Aika kuluu, kuluu kunnes jalat alta pettää Mä pistän silmät kii, ku taivaalt sataa vettä ja tunnen pisarat, kun ne osuu mun kasvoihin ja aion piirtää nää salaisuudet mun tatskoihin Mitkä mä selvitän tutkimal mitä pelkään Mä en pysy pyramidin alla vaa sen pääl ja ihan sama miten meni, mus on pitelemist En pyydä anteeks et tein tän laulun vaa itelleni

Diandra: Viimeisen kerran (viimeisen kerran) Vielä viimeisen kerran (viimeisen kerran) Vielä viimeisen kerran Sä mua vilkaisten Jäät odottamaan Näenkö mä sua enää koskaan Näenkö mä sua enää koskaan Näenkö mä sua enää koskaan Näenkö mä sua enää koskaan Näenkö mä sua enää koskaan