Kuin ritvakoivu rantain, noin seisoo kruunun kantain ja uljahin, vehrein lehdin käy suvea kiittämään. Niin sua mä kannoin soutain nuo armaat päivät poutain. Kun kesään mä luottaa ehdin, jo syksy toi roudan jään. Niin kuin puu lehdetön syksyn kunnaalle jäi niin kuin puu lehdetön yksin jäin lemmestäin.

Sä lauloit onnen tuoden ja haaveet, hurman luoden. Niin kuuluimme yhteen ennen kuin puu sekä lehdet sen. Vain yhden kerran saahan näin nähdä lemmen maahan. Taas suvisten päiväin mennen soi syystuuli huokaillen. Niin kuin puu lehdetön syksyn kunnaille jäi niin kuin puu lehdetön yksin jäin lemmestäin.