Viiltävä tuuli käy näihin iän uurtamiin kasvoihin. Se puhaltaa läpi tämän harmaan sumuisen kaupungin. Tuulipukuni lahkeita heiluttaa. Painaa asennon kumaraan. Silmiini piirtyy pikimusta menneisyyden maailma, jossa samaa polkua pitkin isäni aikanaan vaelsi. Kantakuppilan portailla kauniin vaalean äitini tapasi. Hymy vaihtui kovin usein kyyneliin, kun juovuspäissä tapeltiin. Silti ikuista rakkautta vannottiin. Silti ikuista rakkautta vannottiin. Sinä kesänä viimeistä kertaa painoin kotioven perästä kii. Juoksujalkaa välistä näiden talojen pimeyden turvin pakenin. Liftaten ympäri Eurooppaa matkasin. Tarinani kirjoitin. Tuhansien järvien maa, sitä en jäisi kaipaamaan, jossa samaa polkua pitkin isäni aikanaan vaelsi. Kantakuppilan portailla kauniin vaalean äitini tapasi. Hymy vaihtui kovin usein kyyneliin, kun juovuspäissä tapeltiin. Silti ikuista rakkautta vannottiin. Silti ikuista rakkautta