Haen jalalle sijaa, päälle pielusta mielelle tilaa Mitä löydän sen sijaan Jalalle kuopan, päälle kulmikkaan kiven mieleen maailman painon Saanko siis mitä tilaan

Tässä kylmässä maassa, jossa talvi on pitkä ja sisältää kesän Voi kuolla pakkasen puremaan On minun itse tuleni iskettävä Liekit ruokittava, niitä suojeltava En voi luottaa onneen tai sattumaan Houkutella salamaa

Etsin suojaa pensaasta, vettä kivenkolosta Ravintoa kaarnasta, rautaa rinnoista

Raivaan korpeen alaa, suojapaikkaa jota sieluni halaa Saanko siis mitä tilaan Jalat vaativat kalliota, pääni kattoa, mieli avaruutta Mitä löydän sen sijaan

Tässä synkässä maassa, jossa aurinko loistaa jos saa pilviltä luvan On helppo minänsä varjoon kadottaa On meidän itse soihtumme kannettava Päreet vuoltava, lyhdyt sytytettävä Ei saa luottaa päivään vaihtuvaan Aurinkoon nousevaan

Etsin suojaa pensaasta, vettä kivenkolosta Ravintoa kaarnasta, rautaa rinnoista

Ei kohtaloaan voi huiputtaa Sen olen kuullut toki, niin sanotaan En vain usko koko kohtaloon Luotan tahtoon ja valintaan

Etsin suojaa pensaasta, vettä kivenkolosta Ravintoa kaarnasta, rautaa rinnoista

Etsin suojaa pensaasta, vettä kivenkolosta Ravintoa kaarnasta, rautaa rinnoista