Kuljen pitkin meren rantaa Aallot ahmivat pehmeää santaa Kaarnavene kaatunut saa hetken kuohuissa uinahtaa

Merituuli hiljainen luo kasvoillein hunnun suolaisen Päivänsäde viimeinen punaa pilven sammuen

Hämäryys tuo mieleen ajan ja tuon kylmän vanhan vajan, jonka luona kohtasin sun, mutta pian jo unhoitit mun

Yksinäisyys antaa tilaa rakastaa haaveitaan ja se antaa tilaisuuden alkaa uudestaan

Astun aivan veden rajaan Muistot kulkevat vanhaan vajaan Nojaat nauraen lahoon seinään Mutta pilkan silmistäs nään

Kun lähdit pois sä jätit mulle tyhjän huomisen Nyt elän aina uudelleen mä kaiken sen

Kuljen pitkin meren rantaa Aallot ahmivat pehmeää santaa Kaarnavene kaatunut saa hetken kuohuissa uinahtaa

Merituuli hiljainen luo kasvoillein hunnun suolaisen Päivänsäde viimeinen punaa pilven sammuen