Hän tullut on kai maasta julman viidakon Hän saapui yli merien, matkaten, tänne Pohjolaan. Hän arka on, ja rauhaton. Vaan viisas lauseissaan.
Kun viimeinkin, tuon luonnonlapsen kohtasin, hän silloin mulle lausui näin, muistoissain säilyy lause tuo
On ihanaa, kun rakastaa, ja toinen lemmen takaisin kun suo.
On ihanaa, kun rakastaa, ja toinen lemmen takaisin kun suo.
On ihanaa, kun rakastaa, ja toinen lemmen takaisin kun suo.
Laulun sanoitukset on lisännyt käyttäjä anonymous. Huomasitko sanoissa virheen? Lähetä korjaus. Jos kyseessä on lakiasia, tee lakiin perustuva poistopyyntö.
Jos pidät kappaleesta ja arvelet, että sanoituksista voisi olla muille hyötyä, voit linkittää sanoitukset sivuillesi seuraavasti: