Kun saapuu huhtikuu ja kukkiin peittää maan, on kauneimmillaan Coimbra. Ken sinne seisahtuu hän pois ei kaipaakaan, ei löydä vertaistaan Coimbra.

On ilma kuulakkain kuin musiikkia vain, niin täynnä lempeyttä lauhaa. Pois kiire unhoittuu, on aurinkoa, rauhaa, on Portugalin huhtikuu.

Coimbra unelmoi, sen kattoin yllä soi tää sävel joka mulle kevään rintaan toi. Näin kanssa ystäväin Coimbran lumoon jäin ja Portugalin huhtikuun.

Sees ilta ennättäy, nyt virran rantaan käyn, kaks varjoa jo liittyy yhteen. Ja alta kastanjain he katsoo rakastain niin ymmärtävään iltatähteen.

Jo nukkuessa maan taas neito huoneessaan saa kuulla serenadin kuuman. Tuo neito ruususuu myös tuntee kevään huuman, on Portugalin huhtikuu

Coimbra unelmoi, sen kattoin yllä soi tää sävel joka mulle kevään rintaan toi. Näin kanssa ystäväin Coimbran lumoon jäin ja Portugalin huhtikuun.