Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin että vastatuulessakin lentää jaksaisi Kovat oli ajat ollu hällä takana mut kuka uskois et' on olemassa surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois

On paratiisi meillä täällä näin vaan ei aina kaikki koe sitä näin Sillä faunin, peikon, keijunkin suru joskus kiinni saa ja vie mukanaan

Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia Peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja Kaikkialla huokausten kera toistettiin: Miksi se yhden hengen vaati ennen kuin me muistettiin:

Ois paratiisi meillä täällä näin jos elettäisiin aina lähekkäin ja vaikka faunin, peikon, keijunkin suru silloin kiinni saa se ei vie mukanaan

Ois paratiisi meillä täällä näin jos elettäisiin aina lähekkäin ja vaikka faunin, peikon, keijunkin suru silloin kiinni saa se ei vie mukanaan