Oi lennä, lennä pääskynen tuo riemu rintaan ihmisten. Ja kanna tuuli kaipauksein iltapilvellein. Oi paista päivä lämpöinen suo lahjojas maan lapsillen. Yö tumma soita tuuditellen päivä unehen.

Katse kun sammuupi auringon, kaipuu jää jälkeensä lohduton. Kasteessa nurmikko kimmeltää, leinikön lehdelle kyynel jää. Kuusiston helmassa helkähtää, rastasten lauluja tervehtää. Paistetta päivän mi kiiruhtaa, levolle metsien, merten taa.

Pääsky sirkkunen olla soisin, pilven myötä karkeloisin. Yli vuorien alitse auringon, taivaan rantojen taa.

Iltahämy maita varjoo, satakieli vaikenee. Metsä, maa levon saa, tuuli uinahtaa. Matkamiehen askel sammuu suviöisen sumun taa. Oksallansa, lintu rauhan saa. Minne kulki mistä lähti, minne asti ennättää? Kuka ties, matkamies puolitiehen jää. Taivahalla iltatähti anna suunta, näytä tie, mistä polku matkamiehen vie.

Kuulen iltakellon yli niityn, pellon. Ääni kauas kantaa, sinivettä rantaa. Elo parhain halvin, kuni kaiku malmin. Täällä hetken helkkää, mitä jälkeen jää? Ilo sentään olla suvivainiolla. Kesäpääskyn lailla huolta, tuskaa vailla. Punertaissa päivän, alla pilven häivän, hämyn langetessa, yö kun ennättää.

Oi lennä, lennä pääskynen. tuo riemu rintaan ihmisten. Ja kanna tuuli kaipauksen iltapilvellein!