Päivä koittaa taas, se meidät maahan lyö me pakenemme unelmiin Mutta kestä kohta meidät kantaa yö itsemurhakoneisiin

Lujaa valtatiellä yhdeksän kromi soi, bensa palaa, ratissa istuu hän Kaupunki sieluni merkitsee, se ei muuta tee, se vain raatelee Sitä pakoon kiidetään Me kodittomat synnyimme lähtemään

Kulta pieni mun, saanko olla sun, voinko tulla aivan sisään Lantioosi minä kietoudun ja vauhtiamme lisään

Yhdessä vain voimme voittaa sen me kuljemme pois tuskin milloinkaan palaten Kulta, lähtisitkö minun matkaan, ei meitä pidättele rautakarsinatkaan Minä tiedän, mitä teen Olen elävä ja kuollut uskon ainoastaan rakkauteen

Taakse kartanon pojat menneet on he huutavat kaduillaan tytöt kampaavat tukkaansa kosteaa, pojat näyttävät taitojaan Huvipuistot talveksi suljetaan, usva sekoittaa hiekan ja veen Tänä yönä kanssasi kuolen pois, suudelmaan ikuiseen

Tänä yönä sankarit murtuneet viime syöksyyn ponnistaa Vaikka kaikki näyttävät lähteneen eikä yksikään suojaa saa Vien sut viimeiselle matkalleni sulle lahjoitan hulluuteni sielustain Päivä koittaa, vaikka tiedä en vielä aikaan sen mä siihen uskon vaan aurinkoon kiidetään

Me kodittomat synnyimme lähtemään