On kauan seissyt päällä maan niin vakaana ja paikallaan on nähnyt enemmän kuin mikään muu tuo vanha seetripuu nähnyt ihmisrodun lapsuusajan, maahan piirettävän rajan puisen nuijan iskuun nousevan. Ihmiskunta sitten varttui rautamiekkaan käsi tarttui miehet komennettiin aseisiin ja sitten taisteltiin päätti hiljainen tuo todistaja vanhan puun on kerrottava ihmisistä ehkä joku ymmärtää

Ettekö te kuule kuinka maa nyt valittaa ettekö te kuule kuinka pellot huokaa valtameret, metsät, vuoret tuuleen kirjoittaa lepohetki hetkiseksi meille suokaa maa nyt huokaa valittaa

Kun riittänyt ei keihäspistin pystyttivät puisen ristin kohtalonsa siihen nauliten ja vielä pilkaten. Ja piirettiin taas uudet rajat syntyi uudet puhdistajat uskon vuoksi toista vainottiin. Ja kansa nousi kansaa vastaan turhaan itki äiti lastaan uskottiin vain tykin puheisiin ja jälleen taisteltiin katsoi tuota puu kuin kauhu-unta onko tämä ihmiskunta alkoi hiljaisesti laulaa lauluaan

Ettekö te kuule kuinka maa nyt valittaa ettekö te kuule kuinka pellot huokaa valtameret, metsät, vuoret tuuleen kirjoittaa lepohetki hetkiseksi meille suokaa maa nyt huokaa valittaa

Vanha puu nyt katsoo hiljaa kuinka sade ruokkii viljaa ihmiskuntaan vielä uskoen ja yhä toivoen että vältettäisiin uusi uhka ettei peittäis musta tuhka luojan luomaa lahjaa ihmisen

Ettekö te kuule kuinka maa nyt valittaa ettekö te kuule kuinka pellot huokaa valtameret, metsät,vuoret tuuleen kirjoittaa lepohetki hetkiseksi meille suokaa maa nyt huokaa valittaa

Ettekö te kuule kuinka maa nyt valittaa ettekö te kuule kuinka pellot huokaa valtameret, metsät, vuoret tuuleen kirjoittaa lepohetki hetkiseksi meille suokaa maa nyt huokaa valittaa