Liekkien leikki elämä on, karu ja kaunis, arvaamaton, syttyy ja loistaa, hiipumaan jää, lähellä alku ja määränpää.

Vaan silti olen onnellinen. Sain nähdä aamun ihmeellisen, päivien kirkkaan kuulauden, yön tummat varjot ja rakkauden.

Lähden vaeltamaan halki merten ja maan, halki syvyyksien, vuorenhuippujen korkeimpien. Kauas tähtien taa laulu nousta näin saa, laulu kiitollinen, ilon, toivon ja kaipauksen.

Vain tämän hetken omistaa voin, mielessä kaikki se minkä koin, ystävän käsi, päivien työ, niin kauan kiitän kuin sydän lyö.

Paljon ei ehkä jäljelle jää, kättemme jälki pian häviää, himmenee liekki, yö yllättää, rakkaus yksin on kestävää.

Lähden vaeltamaan halki merten ja maan, halki syvyyksien, vuorenhuippujen korkeimpien. Kauas tähtien taa laulu nousta näin saa, laulu kiitollinen, ilon, toivon ja kaipauksen.