Mun pihalla seisoi silloin Leonard Messel, mut enää siel ei seiso ketään. Nyt ikkunast nään kun tornitalot on kesken, niihin asukkaita vielä etsitään. Siltä varalta et lotossa huomenna voitan, käyn läpi banaanilaatikoita. Yhden pohjalla nukkuu vanha ystävä.

Jos oisin tiennyt sen silloin et tää on lapsuuden viimeinen kesä, oisin jäänyt viel hetkeks sen oksille kiipeilemään. Oisin juossut viel kerran sen rannoilla siivet mun selässä ja hyvästellyt kaiken mitä ei oo enää.

Mun katossa hohti illoin fosforitähdet, ne putos yksi kerrallaan. Oisin ottanu ne mukaan sit ku mä lähden, tonne pilvien naapuriksi asumaan. Vaik rahaa tulis ovist ja ikkunoista, ei sekään kaipuuta poista, niihin päiviin alla Magnolian.

Jos oisin tiennyt sen silloin et tää on lapsuuden viimeinen kesä, oisin jäänyt viel hetkeks sen oksille kiipeilemään. Oisin juossut viel kerran sen rannoilla siivet mun selässä ja hyvästellyt kaiken mitä ei oo enää.

Oisin jäänyt viel hetkeks sen oksille kiipeilemään. Oisin juossut viel kerran sen rannoilla siivet mun selässä ja hyvästellyt kaiken mitä ei oo enää.