piirongin päällä vanha koulukuva hopeareunainen ja haalistuva kuvaaja tahtoi saada kaikki hymyilemään rukoilin, että annat enkeleitä siivillä suojaamaan oi, ethän heitä hämärään iltaan lasta yksin kävelemään

silloin kun ensilumi taivaassa synnytetty maahan suli hän ei tullutkaan illalla kotiin

kovempi sydän ja kovemmat kädet häneen ovat takertuneet tutuimmat kadut ja kivet ja ojat ne poikamme piilottaneet kovempi sydän ja kovemmat kädet häneen ovat takertuneet katu ei puhu ei tunnusta mitään mihin pojan kadottanut on

se, mihin sinä kajosit oli toisen omaa

elämän mittainen on äidin huoli kehto on hiljaa nyt ja keinutuoli kuka voi tehdä äidin pikkuiselle pahaa

silloin kun ensilumi taivaassa synnytetty maahan suli poikaa ei kuulunutkaan kotiin

kovempi sydän ja kovemmat kädet häneen ovat takertuneet tutuimmat kadut ja kivet ja ojat ne poikamme piilottaneet kovempi sydän ja kovemmat kädet häneen ovat takertuneet katu ei puhu ei tunnusta mitään mihin pojan kadottanut on

kirottu syyllinen joku kasvoton ihminen kuka se teistä on ja kenen käsi on tahraton

minne käynkin maailmassa sinä olet hoitamassa

kovempi sydän ja kovemmat kädet häneen ovat takertuneet tutuimmat kadut ja kivet ja ojat ne poikamme piilottaneet kovempi sydän ja kovemmat kädet häneen kajonneet ja tänään sulaneet lumet ne pohjalta ojan pojan ovat paljastaneet