Tänä yönä on saatava jotakin aikaan, muuten katoaa uskoni tähänkin taikaan. Joka mieltäni kiehtoo ja ahdistaa, joka myrkkyä on mutta niin makeaa.

Kädet vapisee, ei edes tupakkaa mieleni tee, Ruumiistani irtoan melkein ja itseäni katselen kun Maa tärisee, nyt se tulee, nyt se kävelee, tällä kertaa kiinni sen saan ennenkuin se katoaa.

Olen antanut sormet ja käteni kaikki. Olen katsonut kuinka ne hakataan poikki. Olen ulvonut yötä ja odottanut kuuta. Nyt tahdon jo enemmän ja jotakin muuta.

Kädet vapisee, ei edes tupakkaa mieleni tee, Ruumiistani irtoan melkein ja itseäni katselen kun Maa tärisee, nyt se tulee, nyt se kävelee, tällä kertaa kiinni sen saan ennenkuin se katoaa.

Kuinka lankesinkaan ansaan pehmeään. Se hyvänä pitää mutta minut myrkyttää. Ja kun se loppuu aina yksin jään. . . . Yksin hämärään.

Nyt on saatava tehdyksi jotakin jo sille. Ulospääsyä sanoille ajelehtiville. Pian tunnen sen tulevan, se tulee niin kaukaa. Ennenkuin se on täällä mä en saa rauhaa.

Kädet vapisee, ei edes tupakkaa mieleni tee, Ruumiistani irtoan melkein ja itseäni katselen kun Maa tärisee, nyt se tulee, nyt se kävelee, tällä kertaa kiinni sen saan ennenkuin se katoaa.

Kädet vapisee, ei edes tupakkaa mieleni tee, Ruumiistani irtoan melkein ja itseäni katselen kun Maa tärisee, nyt se tulee, nyt se kävelee, tällä kertaa kiinni sen saan ennenkuin se katoaa.

Kädet vapisee, ei edes tupakkaa mieleni tee, Ruumiistani irtoan melkein ja itseäni katselen kun Maa tärisee, nyt se tulee, nyt se kävelee, tällä kertaa kiinni sen saan ennenkuin se katoaa.