Mä herään keskel yötä Intiassa Mä näin unta ja se on nopee pakko parsii kasaan Ku nyt se on vielä palasina alitajunnassa Ja jos se katoo sitä ei oo olemassakaan Mä olin tullu siin unes käymään Suomes Mul on ikävä kotiin ja niin ikävä sun luokses Teen mitä vaan vuokses ei oo nähty pitkään aikaan Ja kun puhelin ei toimi mä käytän unen taikaa Mä sanon "mä tiedän tää on unta, kato vaikka" Ja aloin ottaa pois mun paitaa ku unessa se ei haittaa Me oltii ilman vaatteit keskel katuu Mä pakenin satuu, ku tää todellisuus sattuu Mä lensin ilmaa et sä tajuisit varmasti et tää ei oo todellista Vaik itelleni varmaan koitin selitellä Et mun mieli palaa Intiaan asti Aamuun jossa tääkin perustuu kai karmaan

Mä suutelin sua Ku me seisottii alasti Aleksanterinkadul Mut sä suutelit mua Jotenki paljon vähemmän rakastavasti Vaik Darhamsalast asti olin tullu sun luo Mä kysyin "et sä enää tykkää tosta?" Sä vastasit et "tykkään", mut se ei ollu totta Mä tunsi sun eleet paremmi ku kukaa koskaa Ja hyvästelin sut koska tunsin et mä herään kohta Ja siin mä makasin takas Delhissä Otin silmät sikkuras kännykän penkiltä Ekaa kertaa viikkoihin on palkkei kentissä Ja mä tekstaan et "ootsä viel ees hengissä" Sä vastaat "Meijän pitää puhuu tosiaan, Mut kasvotusten, sit ku sä tuut sieltä kotiin taas" Mitä toi tarkottaa, mä säikähdin tosissaa Mun sydän hakkaa hulluna vaik se on jo kai osissa En mä voi venaa, päästä mut pälkähästä Onks tää nyt se et haluut mut pois sun elämästä? Mä odotan, odotan, odotan, onneton Ja sä vastaat vaan lyhyesti "On"

Likasel lakanalla, kaukana kaikesta Tähän ei voi jäädä mut palaaminen on vaikeeta Pysähtyy riksat ja lehmät ja muut Vaik takas tulisin en takas tuu Likasel lakanalla, kaukana kaikesta Tähän ei voi jäädä mut palaaminen on vaikeeta Se mistä lähin, sitä ei oo enää Sama maa, mut ei venaamassa ketää

Mä en tiedä selviinks mä himaan Intiasta Oon kestäny tän kaiken paskan Aamu kammasta piikkei repimäl On kiire takas syliin Mut tää meni ihan yli En ymmärrä sua hyvi Me ollaan selviytyjä-tyyppei Ei selvittäjä-tyyppei Ja ehkä me ei vaan onnistuttu selvittää niit vyyhteit Jotka paino ja paisu Mut enne ku lähdet kerro Näitkö sä saharas maailman kirkkaimmat tähdet Kerro mitä kävi Moikkaa mua mun unessani Me ei puhuttu sanakaan mun takasi tullessani Eikä puhutakkaan varmaa enää koskaan Joskus jotai kaunista voi hautua roskan alle Ja kai sä muistelet mua silti ihan hyvällä sisimmässäs syvällä En oo sust aina jyvällä Ja millo minnekki tiet tääl kulkee Nii takas voi palata aina ku vaa silmät sulkee

Likasel lakanalla, kaukana kaikesta Avaan mun silmät, ehkä ihan aiheesta Riksat jatko taas pärinää Vaik maapallo pysähty se ei kadottanu väriään