on miehellä oltava unelma haaveena päästä pakoon tipahtaa äärestä yli hukkua maanrakoon

hotellituristin varauskirjassa on aina se perimmäinen huone mun nimellä siltä varalta et virkavalta päättää suurennuslasilla mun imagoa hivellä

pakkaan purkit ja pussukat luurit ja läppärit mukaan kassakaapin kerrostumat eikä mua löydä kukaan

aina kun hyvästelen mun tyttären pelkään et se on kerta viimeinen mut takasin tuun kun tomu laskeutuu isin pitää mennä isi on rikollinen isin pitää mennä isi on rikollinen

yön tummina tunteina alkaa iso mies toisinaan tunteilla eikä se oo sillon mitään spesifiä kaipuuta taivaalta kuuta ei mitään muuta ja ku tää lintukoto ei tarjoo oikein seikkailuu ni oon kokeillu keikkailuu mut tie ei se minnekään vie jos ei oo mitä paeta siks aina takas himaan tuun pois harmaa otsoni karkaa vapaus on harhaa ei sitä tavota elämääni eksyny elinaani etsiny elimet ei kestä enää tätä elintasoa leikkivaunussa vihaan kakaroita tienpientareella nimismiehen kiharoita

mut ei kukaan vihaa ritari kaamoa niin syvästi kuin ritari kaamo itse enkä koskaan voi kannoilta karistaa minua jättää sielua narikkaan en voi saavuttaa maailman reunaa mut silti suden lailla mä vaistoa seuraan silläki uhalla et oisin vaa klisee moottoritien reissumies ilman nimee mä nään tyttären sydämensärkevän ilmeen ja sen jätän pölypilveen

on miehellä oltava unelma haaveena päästä pakoon tipahtaa äärestä yli hukkua maan rakoon

aina kun hyvästelen tyttären pelkään et se on kerta viimeinen mut takasin tuun ku tomu laskeutuu isin pitää mennä isi on rikollinen isin pitää mennä isi on rikollinen