Mä oon niin ankara itelleni, en kato taakse ikinä ja kelaa miten meni. Se joku ns. kipinä hiljalleen pois meni, ku psyykkausmantraa toistelin. Mul on nyt ihan toiset syyt toimiini. Mä oon kuullu et se ois masennuksenoireita, ettei osaa levätä, mut onks nää muka oikeita oireita? Kaikki on okei, ei miehen kuulu olla toimetta, voimal toteutetaan toiveita. Äläkä nyt väännä kreikasta norjaa, mä oon oman onnen orja joo, mut vähän pitää korjaa. Must on hieno saada aikaan kaikki, mitä ennätän, mut siinä missä rajan piti mennä, nään vaan kaukasuudes uuden rajan. Lennä poika, antiikin paradoksi, Akilleus ei jänistä saa kii, jää muuttuu avannoksi, ja sinne sekaan sitä kai hukutti huolensa. Mul on kiire jonnekin, pidä paussi mun puolesta.

Älä itke, meil on veliheimo, Pitää töitä tehdä, se on se elinkeino. Pidä mieli auki, vapaa sana. Ota poika paussi. Liian moni, moni, moni, moni, niin vakavana. Älä itke.

Mul on ikkuna maailmaa, se on mustaa muovii. Siel siskonsa itsemurhaa kirjailija ruotii. Pehmee luoti, unilääkepurkki, aina vaa painavampi on ahertajan turkki. Onks se litran mitta desin enää vajaa? Ei voi tietää, ei nää ylärajaa. Kun kuuntelee sisintä, monta pientä ääntä piipittää, jalat ei jaksa hiihtää, muttei ego siedä valittajaa. Ei täs oo aikaa kelaa itsetuhosesti, mut toisaalt aikaa on vuosii lopullisesti päästä eroo elämän janosta, nostan panosta. Tunnistan kuvani sen kirjailijan sanoista, mut ei omaa heikkoutta voi vaan myöntää. Mä elän harhaluulossa, et levylle voin murheet työntää. Miten voin ottaa omaa aikaa, aika ei oo omaa, mä en osaa, jos sä osaat ota pliis mun puolest lomaa.

Älä itke, meil on veliheimo, Pitää töitä tehdä, se on se elinkeino. Pidä mieli auki, vapaa sana. Ota poika paussi. Liian moni, moni, moni, moni, niin vakavana. Älä itke.

Hetken välähdys on elämäni seisaus, mut suunta ei muutu, ja siit tää virren veisaus. Jostain vivusta ois vaihde vaihdettava, mä en kaihtais mitään keinoja, mutku ei oo kaihdettavaa. Hyvää ylihuomenta, huomaan bussin kyydissä, et taas on pakko tehä jotain, etten itse syyllistä. Syyllistän itseä, en oo tarpeeks sitkeä, ja matka-aika tuhlautuu - jotain ton tyylistä. Läksyjä lennolla, verset junassa, kalenteri kädes, luuri korvalla päin punasta. Onnistuisko, jos mun puolesta lataat akkusi, kun ihminen on ihminen, siis itellensä susi. Ja ihminen on toiselle vaan suoritusten summa. Elämä vai sisältö? Kampi valitsi kumman. Voi kuinka pieninä palasina on taas mun leipäni mannuilla, juokse sinä humma.

Älä itke, meil on veliheimo, Pitää töitä tehdä, se on se elinkeino. Pidä mieli auki, vapaa sana. Ota poika paussi. Liian moni, moni, moni, moni, niin vakavana. Älä itke.

(Älä itke) (13x)

Älä itke. (Ei me tultu tänne itkemään.) Meil on veliheimo. (Turha tääl on vahtia itseään.) Pitää töitä tehdä. (Mä kannan murikoita) Se on se elinkeino. (Pitkin saloja ja soita.) Pidä mieli auki. (Nyt mä pidän mielen auki.) Vapaa sana. (Ja mun sanat vapaita.) Pidä poika paussi. (Mä pidän sen paussin.) Liian moni, moni, moni, moni, moni, niin vakavana. Älä itke. (Niin vakavana. Älä itke.)