Mä haluun puhu mun geeneist tai meiän kaikkien Ne tekee meist eri meit ei esineit Ku teevees vaik miten treenais Nii meist kaikista ei sais samanlaisia ku vaik esim Jenkeis Selaan eri esitteit meenkö kesäl vesi teit Vai lentämällä etelään ku stressi ei Helpota kallos ainoo paikka maapallos Jossa geenit käskee erittää on ne estävii eritteit Se on tää mun kotimaa en eti kotii sopivaa muualt Mut täält on välil pakko lähtee vittuun Se on avohoitoon ku koppiin tai ulkomail on sisäpotilaan Tai mä tuun hulluks ku tääl hukun tähän itkuun

refrain: Tää on tuhansien murheellisten lainien maa Joka tuhansiin pallomeriin voi ittensä tukehduttaa Katajainen kansa jonka itsesäälin määrää Ei mittaa järki eikä kilpailukyky määrää Riimeissä hukkuvat elämän valttikortit Ja kiinni pysyvät meille niissä taivaan portit Ja vaikka onki epätoivonen einari se Niin se einari ei narise

Kakskyt vuotta enää niin mä tarvin hiussiirteen Se on perimässä mut mistä perin piirteen Et elän ympäri vuoden marraskuuta Tääl yhtä tuskan huutoo tääl mutten haluu muuttaa täältä Jos en pysty duuriinko sit siirryn syrjään Raiskasin göstan ja jiin nyt siirryn syrjään Annan lissun itelleni kusen hautakivelleni Pusken tuhat lainii mustaa arkusta nousen siivilleni Lauta lahos lakanal jokat löytyy pakanalt Mut ainaki ain jakajalt mut kirves ei vakan alt Näyttää vakavalt jälkikasvu lakanal Ku vaimo löyty saunan takaa tai mökin takan alt Tän pohjosen taivaan al aivan joka vakan alt Löytyy lallin henki kysyn miltä vaan kapakalt Luunappi tuntuu napakalt ku aamul kodin lattial Uus akkaki on hakattu ja sen kakarat pakosal Satuin syyttömänä syntymään mut syytettynä syntyjään Syntejäni syynäsin ku näin valon Vaik se oliki vaan lentokone päähän iski ukkonen Jos kerran alat juomaan loppupeleis juot talon

refrain

Jokainen arktinen artisti varmaan vartin harkitsi Et vois karsii masennust ja ollakki vaan narsisti Arkistost tarkistin kurotin ja varvistin Mut ei ollu yhtään teost jota ei voist lukee arvistki Ei yhtään lauluu jos ei kuuluis nyyhkintää Lapset kelaa kuka lohduttais nyytiä Ne on vaan tahroja paperilla älä siis suutu Ei meiän asiat niistä mikskään muutu Oikein silmin ne on sankareit noi Sanaa ne ei sano ei voi kun ei voi Päässä on hiljasta vaik tahtosin kiljasta Sen saatana perkele vittu ilmaan taas Voi onneton mikä nyt on nyt sun suu vaan on sanaton Mielessä hiljaa sanotaan lainaa Miehen sanaisen arkun sisällä on vainaa