Kun synnyin aamuun harmaaseen Kaarne raakkui puussa Äitiäin en koskaan nähnyt Kuol' hän illan suussa Isä minut syliin nosti Ja katsoi pientä lastaan Oisit saanut piruparka Mennä äitis matkaan

Nälkä, kurjuus seuranani Nuorukaiseks vartuin Niin kuin isä, minäkin Kuokan varteen tartuin Sitten ukko sairastui Ja kituuttaen kuoli Viime sanat, piruparka Älä surra huoli

Läpi tuiverruksen, tuiskunkin Pystypäin mä kuljen Ilman isää, äitiä Surut sieluun suljen En pelkää päivää viimeistä En pelkää kuolemaa Vaan hymysuin tää piruparka Lähtee aikanaan