Olen metsä ilman puita eksyksissä vailla muita ovikello jota kukaan ei soita olen ruumis ilman luita laiva jota kukaan uita ei maailmalla pitkin ulapoita

Olen puhki purtu kasku kuten loppuunmyyty Masku sen piha vailla kesäkalusteita eräpäivän nähnyt lasku reiällinen takatasku vain ympärillä kankaan riekaleita

Mutta sun kanssas mä oisin jotain muuta kiillettä kiven, vanhaa jalopuuta sillä sun kanssas mä oisin jotain suurta kylvetty siemen, versoavaa juurta kylvetty siemen, versoavaa juurta

Olen tiskaamaton kauha poikki mennyt kengännauha ja eksyksissä tietä luokses haen olen talvi-ilta lauha kesken sodan välirauha vain taistelua uutta odottaen

Mutta sun kanssas mä oisin jotain muuta...

Olen metsä ilman puita eksyksissä vailla muita ilman sua saan kuuta kurkottaa

Mutta sun kanssas mä oisin jotain muuta...