Oon pitänyt kaiken takana. Herännyt töihin aamulla. Kahvi pahvimukista tuplashotilla. Silmät kii, etten nää yhtään kuvia. Sinusta ja siitä uudesta, joka saa tuntemaan itseni rumalta.

Antaisin itkun tulla, mut mulla ei oo ihan niin iisiä ku sulla. Mennään läpi pimeän, pelkojen, kaiken, eikä jäädä hokemaan: Mä en yksin osaa.

Sun uutta elämää en enää osta - kuin suora kopio sisustuskuvastosta. Ja olisikin niin, että rakkaus on loppu, mut se täytyy lopettaa. Sun uutta alkua en enää huoli, kai munkin pitäis elää, ku oon vielä nuori. Ja olisikin niin, että rakkaus on loppu, mut se täytyy lopettaa. Kuka sen opettaa?

Beibi, opeta Beibi, opeta

Oon katsellut teitä sivusta. Miettinyt, montako postausta teette, ennen kun uskallan tän tajuta.

Kuinka voit mut näin jättää, miks kellon pitää aamulla mut eroon herättää. Tuntuu, että mielummin tahtoisin kuolla, enkä jäädä hokemaan: Mä en yksin osaa.

Sun uutta elämää en enää osta - kuin suora kopio sisustuskuvastosta. Ja olisikin niin, että rakkaus on loppu, mut se täytyy lopettaa. Sun uutta alkua en enää huoli, kai munkin pitäis elää ku oon vielä nuori. Ja olisikin niin, että rakkaus on loppu, mut se täytyy lopettaa. Kuka sen opettaa?

Beibi, opeta Beibi, opeta Beibi, opeta Beibi, opeta