Minä rakastan näitä iltojani kanssans sun kun hetken päässä aamu odottaa

ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme ja helppo huominen on unohtaa

oomme taas kuin kaksi lasta jotka aikoinaan puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan

ja sä viet mut ikkunan luo ja sä sanot: "me kai ollaan niin kuin nuo"

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää katsoo kevääseen, seisoo erillään ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää katsoo kevääseen, seisoo erillään ja jossain alla maan ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

kaksi ylvästä ja nuorta varmoina on voimistaan taivaan kantta kohti kasvaneet

ehkä vuodet ovat kuorta ja talvet viimoillaan hiukan ohuemmaks raapineet

kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä muuttuneet se ihme on kai vasta oomme tänne selvinneet

ja sä viet mut ikkunan luo ja sä sanot: "mehän ollaan niin kuin nuo"

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää katsoo kevääseen, seisoo erillään ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää katsoo kevääseen, seisoo erillään ja jossain alla maan ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää katsoo kevääseen, seisoo erillään ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää katsoo kevääseen, seisoo erillään ja jossain alla maan ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan