Kävelen Insinöörinkatua/ noissa baareissa on käyty kaljalla/ maailmaa parannettu Suolijärven rannalla/ mikään ei oo kuin Hervanta/

betonia, tyyli karun selkeä/ paha maine seuraa kaukaa menneestä/ keskustassa kädenjälki Pietilän/ on ainoastaan yksi Hervanta/

Missä tosimiehet arkenakin nostaa tuoppia/ ja on hetken vailla huolia/ viimeiseen pisaraan, kunnes putoo tuolilta/ se ei oo mikään muu kuin Hervanta/

Nöyrät ihmiset ovat rahvaita/ äidit puistoissa työntää rattaita/ tukirahoilla lapselle tahtois antaa parastaan/ toivoo riittävän sen, että rakastaa/

paikka erityinen, laulu todisteeks/ joku vierastaa, toinen tuntee kodikseen/ muualla ollessaan potee ikävää/ Hervannasta oppii pitämään/

Missä tosimiehet arkenakin nostaa tuoppia/ ja on hetken vailla huolia/ viimeiseen pisaraan, kunnes putoo tuolilta/ se ei oo mikään muu kuin Hervanta/ (x2)