Muistojen polkua kuljen unteni maailmaan. Silmäni hetkeks kun suljen luoksesi käydä viel saan. Niin hiljalleen lumihiutaleet karkeloi, niin hiljalleen niiden lohduton laulelu soi. Kuvaasi sun mä kannan sielussain, muistosi sun tuo lohdun tuskaani mun ! Lumessa nään Sinut armaani hymyilevän, lumen ja jään tunnen vertani hyydyttävän. Lumetkin pois ne kevään tullen sulaa, ah jospa vois muistot samoin karkoittaa !