Se tekee kipeää, koko sielun tuleen saa Ei anna armoa hetkeksikään Se viiltää jälkiä, jotka aika arpeuttaa Vaan silti tietää sydämessään

Ilman ikävää ei ole rakkautta Ei tunnetta kestävää Pitkinä öinä sen voi vasta oikein ymmärtää Ilman ikävää ei olisi meitä Kauan toistaan etsineitä Ikävä niin kaunis on Sitä vihaan ja rakastan

Se nuokkuu ahtaissa kello neljän junissa Kuin varjo seurana matkalaisen Se valvoo kanssamme hereillä ja unissa Hetkestä tekee ikuisuuden

Ilman ikävää ei ole rakkautta Ei tunnetta kestävää Pitkinä öinä sen voi vasta oikein ymmärtää Ilman ikävää ei olisi meitä Kauan toistaan etsineitä Ikävä niin kaunis on Sitä vihaan ja rakastan

Ilman ikävää ei ole rakkautta Ei tunnetta kestävää Pitkinä öinä sen voi vasta oikein ymmärtää Ilman ikävää ei olisi meitä Kauan toistaan etsineitä Ikävä niin kaunis on Sitä vihaan ja rakastan

Ilman ikävää ei ole rakkautta Ei tunnetta kestävää Pitkinä öinä sen voi vasta oikein todella ymmärtää Ilman ikävää ei olisi meitä Kauan toistaan etsineitä Ikävä niin kaunis on Sitä vihaan ja rakastan

Ilman ikävää Ilman ikävää Ilman ikävää Rakkaus häviää Tätä ikävää Niin mä vihaan ja rakastan