Hiljaa, hämärä laskeutuu, purot hiljaa solisee vaan kolisemaan alkaa jossain kaukan kiskot pikkuhiljaa pellot täynnä viljaa, venaamassa usvas noutajaa mut kukaan ei oo näkemässä sitä soutajaa joka yksin tyyntä merta pitkin soutaa huopaa hän on yksi niistä langenneista, luojansuojaa etsien löytämättä sitä suojast metsien hän on tämän hektisen elämänsä nyt päättänyt jättää, päästäen nyt kaiken menemään käymät enää säälimään ketään, kun vahvimmat jää elämään veneen perään mennesään hän miettii mielessäään tätä lakii viidakon,juuret maassa lailla erakon hän on elänyt, työntänyt kaiken tieltään hän on täällä muka yksin, ja tämän yksinäisen vyyhdin hän on kehittänyt syyksi niihin menetyksiin joita hän on kokenut paha karma koetellut on häntä ja nyt hän kaihol katsoo veneen peräst kuuta ja tähtii hän miettii, hän miettii, hän miettii miksi miksi maailma hänet yksin tänne jätti kyynel vierii poskee pitkin hitaasti tippuen merenpintaan, kipu vihloo rintaa mutta valinta on tehty, airot on veteen jätetty, päätös lähtee on tehty, arpa on heitetty

Ihan sama missä kuljet, kuljet pilvien päällä jossain kuljettava, säällä ku säällä joku tulee heittää juttuja vanhoi joudut tän kestää, tuttuja sanoi vannon sanat, huumeunelmat kestää tän yksin, sun kauniit tavat parhaat ajat, odottaa ottajaa odottaa unelmaa, pelastajaa, yksin

Salamaniskun lailla pilvet alkaa kerääntymään näännyttämään kuunvalon kalmankalpeet hymyy pimeää taas aalto jos toinenkin nousee veneen ympärillä "millä ilveellä tästä tulen selviämään" ajatukset hyörii pyörii pään sisällä soutajamme rykii katkerana , vettä veneen perällä hän koittaa pitää kiinni mistä pystyy, ei jaksa hän kokoon lyhistyy, hänen tekis mieli perääntyy kaks kilsaa kylmää merta on hänel allaan järki huutaa takaraivossa, hei ota valta! hän haluu vielä maankamaralla tallaa, mallast maistaa ja tuntea kuinka vielä päivä risukasaan paistaa karaistaa, nämä kokemukset tulevaan aikaan mutta tämä battle muistuttaaa jo sputnikkii ja laikaa yksin hän on keskellä tuntematonta hyvii vaihtoehtoi ei tuu oleen monta meren syliin olis vaan niin vitun helppo kadota ja pelkästään vaan omiin ongelmiinsa sinne vajota mutta liian easy path päättyy helpolla hautaan ilman leporauhaa, käy sotaa sitä vastaan

[KERTO]

Ulapan vankina, jolla kelluu tuuliajolla kylmä tuuli laantumalla suosiotaan osoittaa kohti ihmispoloista, joka makaa pohjalla veneen hän huomaa sen, kysymys hällä herää kuka enää tänäpäivän uskoo kohtaloon mutta jostain ois kiskottava voimaa omaan kehoon vaikka eloon, ei kukaan meistä jääkkään ikuisesti aina on lupa koittaa, elää iänkaikkisesti sillä onni on sitä että jaksaa hymyillä vaikket myrskyy vastaan enää pärjää kyvyilläs kyttyrä tykyttää ja pysäyttää sut miettimään mikset muiden tahdissa et viitti vipeltää viheltää, viheltää ja sirpaleet leviää sinilevän lailla alkaa ihosikin kesimään ääh, nyt en ehi selittää vaan kiertoilmauksin koitan pointtiani tässä levittää ja kehittää

[KERTO]