Kaunista katsella sä oot, kauniimpi kun saan sut kainaloon, kun varjot hämärässä, hetken liittymässä yhdeksi. Päivät on kanssas lauluja, kuin suudelma koulun pihalla, mä olen sama poika joka pelkää vielä noita huulia.

Mä rakastan sua liikaa, sydämeni kaarnaa, pois oot repinyt, en estänyt. Mä rakastan sua liikaa, palanutta pintaa, sivuun heittänyt, vaan entä nyt, kun rakastan sua liikaa, älä riko minua.

Padota tunteet pystyisin, olla kuin valheet ryövärin, mut kuinka katse peiliin, sattuisikaan, ei niin elää vois. Sinulle annan ohjani, mä käynyt oon ojan pohjani, sä otit tämän horsman, rentun ikioman ja virheeni.

Mä rakastan sua liikaa, sydämeni kaarnaa, pois oot repinyt, en estänyt. Mä rakastan sua liikaa, palanutta pintaa, sivuun heittänyt, vaan entä nyt, kun rakastan sua liikaa, älä riko minua.

Aamu usva peittää puiston, kuin viaton tää maailma, oli tämän yön. Huomiselle kannan muiston, ja sinut sinne saatan, kaikkeni mä peliin lyön.

Mä rakastan sua liikaa, sydämeni kaarnaa, pois oot repinyt, en estänyt. Mä rakastan sua liikaa, palanutta pintaa, sivuun heittänyt, vaan entä nyt, Mä rakastan sua liikaa (sydämeni kaarnaa, pois oot repinyt, en estänyt). Mä rakastan sua liikaa, palanutta pintaa, sivuun heittänyt, vaan entä nyt, kun rakastan sua liikaa, älä riko minua.