On tuo aika nyt, tullut mieleeni mun se säilyy muistona kauan, unhoittaa voisinko sun kai pian, armahin, riemun luokses taas tuo nuo hetket uudelleen saisin, syömmeen se vain luo

niin pian aika vei kallein luotain sun pois vain viivyit hetkisen verran hetket nuo saada vois kun puu lehdet saa. niin pian myrskyt ne vie kun mustan vaipan saa taas maa synkkä on syksyinen tie

sun vei syksy pois, mennyt rakkain vain on on oudot kohtalon langat, kulku sen arvaamaton nyt sua kaipailen. Sulle syömmein vain lyö sun lähtös vienyt on kaiken, jälkeen jäi yksin vain yö Pois sun hymys on, äänes kellot ei soi jäi muistoon entiset päivät, lähdön ne rakkaalle toi Jos taas, kerran vaan sun vain kohtaisin niin se kauniiks vaihtais taas tään maan, jään uniin taas menneisiin.